tiistai 4. helmikuuta 2014

Oh, you want to know what I'm training for? Life, motherfucker.

Tämänhetkisen fitness-, superfood- ja ruokavaliobuumin keskellä pienen ihmisen on helppoa hukata itsensä joka puolelta tursuavien treenivinkkien, maidottomien/gluteenittomien/sokerittomien/soijattomien reseptien sekä chiasiemeniä ja spirulinaa ylistävien tekstien keskelle. Se perusterveellinen ruokavalio, jota meidät on opetettu noudattamaan jo ala-asteelta lähtien, onkin yhtäkkiä samassa kastissa BicMacien ja kebabrullien kanssa: hedelmissä on liikaa hedelmäsokeria, maitotuotteita pitäisi välttää, leivästä löytyy kauheasti hiilareita ja perunaa pahempaa ruokaahan ei oikeastaan olekaan. Myönnetään, että tää näkemys oli hieman kärjistetty, mutta kovin kauas totuudesta ei tuollakaan väitteellä taideta valitettavasti mennä.

Okei - ymmärrän, että tavoitteellisesti liikuntaa harrastavat ihmiset vaativat treenaamisensa tueksi tarkan ruokavalion, jota olisi paras pyrkiä noudattamaan mahdollisimman täsmällisesti. Esimerkiksi body fitness-kisoihin valmistautuville niiden kaurahiutaleiden grammantarkka punnitseminen voi ihan oikeasti olla tarpeellista! Mun mielestä täysin tavallisella kuntoilijalla ei kuitenkaan ole minkäänlaista tarvetta alkaa noudattamaan kisadieettien periaatteita tai pyörittää kalorilaskuria päänsä sisällä jokaisen syödyn porkkananpalan kohdalla. Nyt, kun Suomi elää blogien kulta-aikaa ja uusia treeniblogeja ruoka- ja treenipäiväkirjoineen pulpahtelee ihmisten tietoisuuteen jatkuvalla syötöllä, on kuitenkin yhä vaikeampaa yrittää elää niin, etteivät mielipiteet ja ympäriltä tulvivat terveysfaktat pääsisi pureutumaan omaankin ajatusmaailmaan ainakin alitajuntaisesti. Been there, done that - jokapäiväisellä treeniblogien lukemisella on ollut selkeästi vaikutusta myös mun vaikutealttiiseen pääkoppaan ja oonkin pikkuhiljaa alkanut alitajuisesti muuttamaan jääkaappini sisältöä "yleisesti hyväksyttävämpään" suuntaan. Kun oon muutamaan otteeseen lukenut banaanien huikeankamalanvaarallisista hiilari- ja energiamääristä ja puistellut näkemykselle hetken päätäni mietiskellen nykymaailman menoa, lopputuloksena on kuitenkin ollut se, että banaanin syöntini on vähentynyt huomattavasti aiempaan verrattuna. Superfoodeista riittävästi kuultuani oon ensin päättänyt, ettei tasapainoinen ruokavalio tarvitse välttämättä macajauhetta ja gojimarjoja toimiakseen hyvin, ja kipittänyt muutamaa viikkoa myöhemmin Punnitse & Säästä-liikkeeseen pakkaamaan juurikin kyseisiä tuotteita kotiin vietäväksi. Alkaa oikein huolestuttamaan tää mun alttius kaikenlaisille vaikutteille, muiden mielipiteille ja vähänkään mainoksiin viittaaville asioille... :D
Kuva.
Mullahan ei ole juuri tällä hetkellä oikeastaan minkäänlaisia tarkkoja tavoitteita harrastamani liikunnan suhteen. Elämäntapamuutokseni seurauksena painoa on pudotettu viimeisen vuoden aikana niin reippaasti, ettei enemmästä juuri tällä hetkellä ole oikeastaan väliä. Kiinteytymisestä puolestaan ei tietenkään olisi koskaan haittaa, mutta juuri tällä hetkellä mulla ei riitä mielenkiintoa painottaa liikkumisiani ainoastaan salitreeneihin tai alkaa laskeskelemaan, tukeeko ruokavalioni lihasten kasvua. Ei - haluan mennä bodycombatiin tai rankalle lenkille silloin, kun siltä tuntuu ilman, että se samanaikaisesti syö kehitystä toiselta osa-alueelta. Toisaalta haluan kuitenkin myös käydä salilla ja lihaskuntojumpissa, sillä pidän itseni haastamisesta ja poltteen tunteesta lihaksissa. Monipuolisuushan on loppujen lopuksi vain hyväksi, eikö totta? ;) Tokihan hoikka, kiinteä ja urheilullinen vartalo olisi kiva omistaa, mutta se ei ole kuitenkaan se mun elämäni suurin tavoite ainakaan juuri tällä hetkellä. Miksi siis lähteä tavoittelemaan asiaa, joka ei tunnu itselle niin tärkeältä?

Ruokavaliosta taas sen verran, että mullahan ei sellaista ole oikeastaan ollenkaan... :D Syön melko pitkälti sitä, mikä minäkin päivänä tuntuu ja maistuu hyvältä enkä halua noudattaa orjallisesti jotakin tiettyä ainesosaluetteloa tai pyöräyttää jokaisen lautaselle päätyvän ruoanhivenen keittiövaa'an kautta. Musta ei olis siihen, sillä yksinkertaisesti haluan ja tarvitsen tietynlaista vapautta elämässä myös sen ruoan suhteen. Satunnaisia koululounaita lukuunottamatta teen oikeastaan kaiken ruokani itse ja syön ulkona tai ostan valmisruokia äärettömän harvoin. Lautanen täyttyy melko pitkälti lautasmallin mukaan ja nautin myös usein erilaisista herkullisista sosekeitoista ja salaateista. Karkkihimotkin pysyvät pääsääntöisesti kurissa sen verran, kuin pitääkin - kaikki siis hyvin?
Kuva.
Miten on sitten mahdollista, että havahduin reilu viikko sitten siihen kammottavaan tosiasiaan, että moitin itseäni kolmannen leipäviipaleen syömisestä saman päivän aikana laskeskellen samalla, että iltapalalla täytyykin syödä sitten hieman kevyemmin - nyt kun tuli kerran syötyä yksi klementiini enemmän kuin oli tarkoitus. Samaan aikaan huomaan selailevani kalenteria ja pohtivani kuumeisesti, miten ihmeessä saisin kolmannen salitreenin mahdutettua jollekin päivälle. Ei siksi, koska haluaisin, vaan siksi, koska mun omasta mielestäni täytyisi käydä kolme kertaa viikossa salilla.

Miksi ihmeessä ?

Havahduin tähän todellisuuteen reilu viikko sitten, kun lauantai-illan päätteeksi päädyin kumoamaan karkkia ja suklaata suuhuni suunnilleen kaksin käsin. Söin, söin ja söin ilman itsehillinnän hiventäkään siihen asti, kunnes olo alkoi olla kerrassaan kauhea ja omatunto moukaroi rautanyrkeillään sisuskaluja niin että jytisi. Morkkiksen määrä oli sanoinkuvaamaton! Melko pian tokenin kuitenkin tuosta valtavasta itseinhokohtauksesta ja sain otettua itseäni niskasta kiinni: mitäs et syönyt päivällä riittävästi sitä oikeaa ruokaa? Näin siinä käy, kun riittävän kauan laskeskelee kaloreita asioista, joista niitä ei tarvitsisi laskea. Niinpä. Onko mikään ihme, että hirveä sokerihimo iskee lopulta, kun jo jonkin aikaa on liikkunut paljon syömättä kuitenkaan riittävästi?

Tuo hetki sai mun silmät avautumaan. Miksi kiduttaisin itseäni liian vähällä ruoalla, jos mulla ei ole siihen mitään syytä? Harvempi ihminen turvottaa itsensä muodottomaksi palloksi parilla ruisleivänpalasella tai ylimääräisellä banaanilla - vai ootteko muka kuulleet reilusti ylipainoisista ihmisistä, jotka ovat päätyneet tilanteeseen puhtaasti siitä syystä, että söivät aamupuuronsa kanssa puolikkaan omenan? Ette varmasti ole. Päätin, että tästä lähtien alan liikkumaan enemmänkin oman fiiliksen mukaan ja syömään tavallista arkiruokaa kaikessa rauhassa.Tästä syystä johtuen myöskin viikottaiset treenikatsaukset ovat jääneet nyt ainakin hetkellisesti tauolle - koen, että jatkuva treenikertojen raportointi nosti osaltaan paineita huonolla tavalla ja teki liikkumisestani aivan liian suorituskeskeistä.  Tavoitteellinen treenaaminenhan on nykyään pinnalla ja urheilua harrastavien oletetaan jostain syystä tähtäävän aina jonkinlaiseen kaukana häämöttävään päämäärään, mutta miksi salilla ja jumpissa ei voisi käydä puhtaasti siitä syystä, että pitää siitä? Mun päätöshän ei siis tarkoita sitä, että lopettaisin liikkumisen täysin ja aloittaisin täydellisen symbioosielämän suklaalevyn kanssa sohvan nurkassa, pyrin vain sovittamaan elämä-nimisen palapelin palasia uudelleen yhteen. Puoli vuotta sitten paloin halusta treenata täysillä ja tavoitteellisemmin, tällä hetkellä mielessä pyörii taas niin paljon muita juttuja, että pohjimmiltaan kunnossa olevasta liikkumisesta ja syömisestä stressaaminen tuntuu lähinnä todella ahdistavalta.

Kuva.
Näillä lähtökohdilla jatketaan nyt eteenpäin ainakin jonkin aikaa: eihän sitä koskaan tiedä, milloin kunnon treenikärpänen puraisee taas ja innostun salilla käymisestä tavoitteellisesti! ;) Mun mieliala on tunnetusti melko hanakka vaihtelemaan laidasta laitaan, joten en halua julistaa tätä tavoitteetonta fiilistelyliikuntaa mun loppuelämän uraksi. Jos näin tekisin, oisin luultavasti heti ensi viikon koittaessa julistamassa superdieettien ja raakasuklaan nimeen! :D Tällä hetkellä tällainen asennoituminen tuntuu kuitenkin omalta jutulta ja pakko sanoa, että viime viikon liikkumisetkin tuntuivat heti mukavammilta, kun ajatukset oli saatu järjestykseen ja kuntoilu tapahtui täysin omasta, vapaasta tahdosta ;) Enää täytyy kovettaa mieli myös jatkoa ajatellen ja pyrkiä tarkastelemaan ympärillä vellovaa treeni- ja ruokavaliohypetystä täysin neutraalista näkökulmasta. Se, että muut tekevät niin, ei tarkoita, että munkin täytyisi tehdä niin.

Tästä aiheesta löytyy keskustelua netin syövereistä vaikka millä mitalla ja näkemyksiä on takuulla yhtä monta kuin ihmisiäkin. Älkää siis tulittako mua hengiltä, vaikka nää mun juuri julkaisemat ajatukseni eroaisivatkin hieman teidän mielipiteistänne ;) Musta tuntuu nyt siltä, että tekstin pituudesta huolimatta paljon mielen päällä pyörivää jäi vielä sanomatta, mutta jospa tällä kilometripostauksella päästäisiin edes alkuun :D Kommentit ovat tuttuun tapaan tervetulleita ja keskustelua saa toki syntyä!

5 kommenttia:

  1. "Alan liikkumaan enemmänkin oman fiiliksen mukaan ja syömään tavallista arkiruokaa kaikessa rauhassa."

    Tämä ollut itsellänikin hyvä ohjenuora! Tekee juttuja fiiliksen mukaan. Ja jos oikeasti et treenaa jotain fitness-kisoja varten niin arkiruoalla pääsee jo pitkälle.

    "Miksi salilla ja jumpissa ei voisi käydä puhtaasti siitä syystä, että pitää siitä?"

    Tätä olen itsekin miettinyt. Kaikelle pitäisi aina asettaa joku tavoite ja deadline. Pitäisi koko aika tähdätä korkeammalle. Kävin pari vuotta thainyrkkeilyssä ja tykkäsin lajista, mutta harrastaminen lopulta jäi kun rupesi ärsyttämään se että pitäisi koko aika jotenkin treenata sillä tavalla että tähtää ottelemaan ja pitäisi tehdä sitä, pitäisi tehdä tätä. Ei voinut käydä huvin ja urheilun vuoksi kun kaikesta piti tehdä sellasta helvetin suorittamista ja kilpailua.

    Oon pitkälti näistä asioista samaa mieltä sun kanssa. Ja siitähän se johtuu, että joka tuutista tulee kaikkia treenijuttuja ja superruokaa että kun jättää yhen salitreenin välistä niin tulee heti kauhean huono omatunto. Voi hyvää päivää, itseänsä vartenhan sitä siellä liikkumassa käy! Sen kun vielä muistaisi.. Välillä on kuitenkin ihan okei jäädä sinne sohvannurkkaan syömään suklaata jos ei nyt vaan huvita.

    Mulla jäi viime vuonna liikunnat aika paljon vähemmälle kun oli niin paljon muita asioita. Oon nyt sitten tänä vuonna yrittänyt käydä taloyhtiön puntilla vähän nostelemassa koirankeksejä - silloin kun siltä tuntuu. Välillä käyn useammin ja sitten välillä vähän harvemmin. Joku pirkkopekka nyt olis varmaan sitä mieltä, että turhaa tollanen, mutta jos joku 6x salitreeni viikossa ei vaan oo mun juttu, niin sit se ei oo. Eikä se siitä väkisin tekemällä omaksi jutuksi muutu. Turha sinne salille tai lenkille on hampaat irvessä lähteä jos ei vaan maistu. Todennäköisesti yrittää vaan mahdollisimman nopeasti päästä treenistä eroon ja takasin sohvalle. Mieluummin jää sitten kotiin lataamaan akkuja että olis vaikka joku toinen päivä parempi fiilis lähteä liikkumaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ainakin liputan tavallisen, terveellisen ruokavalion perään sellaisissa tilanteissa, kun tähtäimessä ei ole maraton/fitnesskisat/muu vastaava - tuollaiset erityistavoitteet voivat toki vaatia sitten treenin ohelle myös sitä tukevan ruokavalion, mutta eiköhän tällainen tavallinen jumppapirkko pärjää sillä tavallisella kotiruoallakin vallan mainiosti. ;) Superfoodeista haluaisin sanoa vielä sen verran, että mun mielestä niissä ei oo todellakaan mitään vikaa ja on älyttömän hienoa, että tuollaisia juttuja nostetaan esille ja ihmisiä kannustetaan panostamaan terveellisyyteen. Mikä ei sitten olekaan niin hienoa, on se, miten superfoodeista annetaan muiden fitnessvalmisteiden lailla sellainen kuva, että ilman niitä ruokavaliossa on jotain pahasti pielessä. Eiköhän se aamupala voi olla terveellinen ilman chiasiemeniä, gojimarjoja ja macajauhettakin? :) Noista, kuten kaikesta muustakin, on tullut nykyään niin bisnestä, että terve ajatusmaailma katoaa helposti mainosten ja mielikuvien keskelle.

      Sulla on mun mielestä juuri sellainen asenne elämään, mitä itsekin haluan nyt opetella! Jos se "salil eka, salil vika"-meininki ei oo oma juttu, ei sen tarvitsekaan olla - eihän tää maailma pyöris, jos kaikki meistä olis fitnesskisaajia... ;) Salillakin voi mun mielestä käydä aivan hyvin omaksi ilokseen vaikka vain kerran kuussa, jos siltä tuntuu. Jep, sillä tavalla ei lihaksia paljon kasvatella, mutta miksi ihmeessä pitäisikään?

      Kiitos paljon kommentista! :)

      Poista
  2. Hyvä kun huomasit nuo tuntemukset ajoissa! Ei ole kiva jos liikunnasta ja ruoasta tulee pakkopullaa, ja mukavan fiiliksen sijasta ne aiheuttaakin huonoa mieltä ja ehkä jopa ahdistusta. :/ Harrastaa liikuntaa sen mukaan miltä se tuntuu ja ruoastakaan ei kannata turhaa stressiä ottaa!

    Ja olen ihan samaa mieltä tuosta, että ns. tavallinen liikkuja ei tarvitse grammantarkkaa ruokavaliota, vaan maalaisjärjellä pärjää ja nimenomaan sillä perinteisellä lautasmallilla! En myös lämpeä näille nykyajan ruokatrendeille, että jätetään ruokavaliosta pois "kaiken varalta" kohdat X ja X (oikeat ruoka-allergiat toki ymmärtää). Tuntuu, että leivästä, maitotuotteista ja hiilareista on tehty on ihan armottomia mörköjä... Ihan tyhmää!

    Ja tosiaan asia erikseen jos esimerkiksi bodaushommaa harrastaa kilpailumielessä, mutta se on ihan oma maailmansa niin en ymmärrä miksi normaalikuntoilijankin pitäisi taipua samaan muottiin. Tärkeintä olisi, että jokainen löytäisi sen itselleen sopivan liikuntalajin ja ruokavalion. Siten se mielekkyys siinä hommassa säilyy! :)

    Tuon herkuttelun kanssa käyn itsekin vähän kamppailua! Vaikka tiettyinä päivinä siihen lupa siunaantuukin, niin useasti on se tunne, että on jollain tasolla kiellettyä nauttia siitä ah-niin-ihanasta suklaasta. Näinhän ei todellakaan pitäisi... Ihmismieli osaa olla jännä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, erilaiset ruoka-aineallergiat ja muut terveydelliset seikat ovat tietenkin ihan todella hyvä syy siirtyä noudattamaan jotain tiettyä ruokavaliota, ei siinä mitään. :) Mua vaan alkaa ärsyttämään se, että ihan tavallisista ruoka-aineista tehdään tosiaan tuollaisia mörköjä, niin kuin sanoitkin, eikä mitään voisi oikeastaan enää syödä täysin hyvällä omallatunnolla - maitotuotteet ovat vaarallisia, vehnää kannattaa välttää viimeiseen asti jne. Terveellinen ruokavalio on toki älyttömän tärkeä asia, mutta tää homma alkaa jotenkin lipsumaan pikkuhiljaa jo liiallisuuksiin :) Sama pätee tuohon bodaajaruokavalioon, jota yritetään mukauttaa jokaisen normikuntoilijan elämään ja jonka oikeellisuutta tunnutaan puolustavan ihan tappiin asti. Tottakai sellainen tulee tarpeeseen teille, jotka treenaatte ihan tosissanne fitnesskisat tähtäimessä - teitä vartenhan koko homma on suunniteltukin! Hirveän monesta eri tilanteesta ja paikasta saa vain nykyään sellaisen kuvan, että meidän jokaisen tulis noudattaa tuollaista tarkkaa ja säännösteltyä ruokailurytmiä ja annosmäärää, jotta elämä olis elämisen arvoista ja kaikesta saatais kaikki mahdollinen hyöty irti. Myöskään treenilaturit sun muut eivät varmaankaan oo ihan niin välttämättömiä juttuja tällaiselle normikuntoilijalle, vaikka joka tuutista niin yritetäänkin väittää... :D

      Poista
  3. Tämä kirjoitus on ollut odottamassa täällä lukulistalla ja nythän sen aamulla kahvikupin seurana luin. Osaat kyllä kirjoittaa niin taitavasti, että ihan iski kateus ;) Noei ehkä sentään. Tulee hyvä mieli kun lukee näin sujuvaa ja mielenkiintoista tekstiä!

    Oot fiksu, kun ymmärrät, että ei kannata treenata liikaa aerobista kun kasvatat lihasta ja yrität saada tuloksia aikaan. Itse tein pitkään sen virheen, että tein kaikkea mahdollista samaan aikaan (ja söin liian vähän) eikä siinä mikään lihas kasva. Viidessätoista viikko tunnissa ei kasva mikään muu kuin kunto ja sekin menee helposti yli tarpeen. Olinkin ylikunnossa jossain vaiheessa, kun en osannut rajata harrastuksia tarpeeksi. Onneksi meitä on fiksumpia kun minä olin.. :D

    Ruoka pitäisi olla suuri nautinto sen ohessa, että siitä saa energiaa. Älä missään nimessä päästä itseäs liiikaa pohtimaan ruokailumääriä, eikä varsinkaan silloin kun liikut paljon. Kyllä se sitten olossa näkyy jos vahingossa syö joka päivä kilon suklaata :D ehhe, ehkä se tosin pistää jo omaan huomioon ennen kuin olo alkaa muuttua. Ennen sitä on turha miettiä, koska kun on terve suhde ruokaan, niin siitä moni vain haaveilee. Aivan liikaa sääntöjä ruoasta tää nykymaailma, eikä niitä kukaan oikeasti voi ikuisesti noudattaa. Ja kun liian moni tuputtaa nykyään kaikenmaailman parsakaalikana diettejä (hmm..taidan itsekin syödä kyllä niitä ruokia) niin ihmiset sokaistuu todellisuudelle ja uskoo, että näin kaikkien pitää tehdä. Eikä kyllä pidä, kuten jo itsekin kirjoitit Jokaisella on oma tahto, vaikka se unohtuu kaikessa tässä hypetyksessä.

    FIksua tekstiä, kiva kun kävit linkkaamassa mulle juttujasi! Ja kiva kun käyt muutenkin kommentoimassa ;)

    Kivaa torstaita sinne <3

    VastaaPoista