lauantai 3. toukokuuta 2014

Because at one point everything you did was exactly what you wanted.

Kolmen viikon matkustelun, lomailun, rentoutumisen ja juhlimisen jälkeen ensimmäinen varsinainen arkiaamu läiskähti päin kasvoja kuin haiseva, läpimätä kananmuna. Olin lupautunut tuurailemaan työkaveriani täyden työvuoron ajaksi ja kellon soidessa perjantaiaamuna 04:54 vuoroon suostuminen tuntui ehkä maailman huonoimmalta idealta! :D Jotenkin sitä sitten sai kumminkin itsensä kammettua ylös, ulos ja töihin eikä päivä loppujen lopuksi tuntunutkaan ollenkaan niin pahalta - aina noita aikaisia aamuvuoroja ehtii vain manailla etukäteen niin paljon unohtaen kokonaan, että harvemmin ne osoittautuvat niin kamaliksi kuin etukäteen pelkää. :D

Hieman alkuperäistä reissusuunnitelmaa pidemmäksi venähtäneen loman jäljiltä onkin ehkä ihan hyvä palata takaisin arkeen - ei sitä pelkkää lusmuilua ja ympäriinsä palloiluakaan jaksa loputtomiin varsinkaan silloin, kun ympärillä olevat ihmiset käyvät töissä ja koulussa normaalisti. Tietyllä tapaa kuitenkin nautiskelin oman loman ottamisesta, reissuilusta, perheen ja ystävien näkemisestä sekä rentoilusta hyvillä mielin, sillä seuraava tiedossa oleva varma loma mulla on vasta syksyllä kesän kuluessa tiiviisti töiden touhussa ja koulun alkaessa heti työsopimuksen loputtua. Tää väli osoittautui oikeastaan ainoaksi mahdollisuudeksi pitää kesälomaa tälle vuodelle, joten tottahan toki tää tilaisuus käytettiin sitten hyväksi! ;)

Kilometrejä on tullut kyllä paukuteltua aivan urakalla... Violetti viiva kuvastaa junamatkaa, musta lentämistä ja punainen autolla hurruuttelua :)
Ilkeästi sanottuna oon lusmuillut oikein antaumuksella koko loppukevään, lintsannut koulusta ja väistellyt velvollisuuksia sen minkä ehdin. Myönnetään, että tietyllä tapaahan tuo kyllä on ihan totta ja etenkin huhtikuu on ollut mun osalta todella fiilistelypohjainen - läppärin kuvakansioita selatessa vastaan tulee koulukirjojen ja aamusella töissä napsittujen kuvien sijaan iloisia hymyjä, kauniita maisemia, hyvää ruokaa, onnellisia hetkiä ja tärkeitä ihmisiä. Löytyy lentolippuja, vastapaistettuja muffineita, auringonpaisteisia lenkkejä ja kauniita drinkkejä, toisin sanoen elämän mahtavuuden ja onnellisuuden hehkuttamista koko sydämen voimin skipaten kokonaan arkielämän tylsyydet ja sateisen kurjat maanantaiaamut. Siinä missä viime syksy hujahti ohitse kalenterin paukkuessa liitoksissaan ja suunnitelmallisuuden sekä organisoinnin ollessa välttämättömyyksiä ovat tän kevään tunnelmat olleet aika lailla erilaiset. Oon heittänyt liikunnasta ja treenimääristä stressaamiset romukoppaan, ottanut hieman (liiankin) rennomman asenteen koulua kohtaan ja ylipäänsä alkanut selkeästi ajattelemaan enemmän "ei se nyt oo niin vakavaa"-asenteella - kerrankos sitä vain eletään! Sanokaa, että joku muukin siellä on tällainen samanlainen tuuliviiri kuin minäkin enkä oo ainoa, joka kerta toisensa jälkeen kumoaa omat periaatteensa? :D Toki oon nauttinut kevään aikana myös arkielämästä ja rutiineista, mutta ajatus muutoksesta ja uusista tuulista on ollut vahvana mielessä ja suoraan sanottuna ainoa mut paikoillaan pitänyt juttu on ollut tieto tulevista reissuista ja menoista. Huomasin vappuaattona Jyväskylään saapuessani, että yleensä vastaan tulvahtava, kotikaupunkiin saapumisesta mieleen ryöpsähtävä onnellisuus jäi puuttumaan ja mietin lähinnä sitä, miten sitä ollaan taas täällä ja miten tuntuu, kuin en olis koskaan täältä lähtenytkään. Tuo hetki kuvasti aika hyvin mun tämänhetkistä fiilistä siitä, miten elän kai jollain tapaa mennään, nähdään ja koetaan-tyyppistä vaihetta elämässäni ja pelkään paikoilleen jämähtämistä enemmän kuin koskaan. Välillä täytyy kai kuitenkin käydä kotonakin, jotta voi lähteä uudestaan, eikös niin? ;) Lomailun jälkeen vastassa on nimittäin ainakin muutaman ihanan raportin kirjoittaminen, pari tenttiä sekä venäjän suullinen koe, jotka pitäisi saada taputeltua alta pois melkoisen tiukkaan tahtiin ennen seuraaviin seikkailuihin suuntaamista. Onneksi oon yleensä aikaansaavimmillani deadlinejen puskiessa päälle ja eiköhän tästäkin pohjattomasta suosta vielä nousta voittajana maalle - tämän siitä saa, kun reissailee ja fiilistelee hieman liikaa... :D

Hei, mites teidän vappu sujui? Täällä vappuaatto hujahti pääosin autossa istuskellessa, sillä lähdin tosiaan aamusta ajelemaan kohti Jyväskylää (jäätävässä lumituiskussa...) ja saavuin kotiin vasta iltapäivän puolella. Alkuperäiset suunnitelmat pikaisista päikkäreistä päätyivät romukoppaan kun tajusin, miten paljon kello oli ja peiton alle vilahtamisen sijaan nappasinkin kihartimen käteen, sihautin lonkerotölkin auki ja aloin soittelemaan kavereita läpi tarkentuneiden suunnitelmien toivossa :D Loppujen lopuksi päädyin aloittelemaan iltaa Ninnin, Jennin ja Ricon seurassa sekä lopulta tanssimaan baarissa jalkani kipeiksi sekä juomaan kaamean nimen omaavia Jalkarätti-drinkkejä - night well spent? ;)
Mukaan pakattua tonnikalasalaattia lounaaksi nälän yllättäessä kesken matkan :D
Vappupäivän ohjelmaksi muodostui ex tempore-tivolireissu tyttöjen kanssa - käytiin maailmanpyörässä keikkumassa, syötiin kesän ekat tötteröt lumihiutaleiden leijaillessa taivaalta ja vietettiin vielä lopuksi Vaajakosken ihanassa Naissaaressa oma pieni piknik äidin tekemän simaa juoden sekä mun ja Paulan pyöräyttelemiä munkkeja maiskutellessa. ;)

Joku pikkupoika oli kauhean kateellinen mun mahtavalle animaatiokuvioiselle eväslaukulle! :D
Serpentiininpuutteesta, haalareiden kaapin perällä lojumisesta, ylioppilaslakin unohtumisesta ja kaikkien opiskelijakarkeloiden skippaamisesta huolimatta vappu sujui kuitenkin melko mukavissa merkeissä ja nyt onkin hyvä alkaa taas keventelemään ruokavaliota ja elämäntapaa - kyllä muuten neljäs biletys- ja mättöpäivä viikon sisällä alkoi jo tuntua ja mulla on aivan paisunut pullataikina-olo kaiken sen moskan jälkeen, mitä tässä on viime aikoina tullut vedeltyä kurkusta alas :D Hauskaa on kyllä ollut eikä mulla sinänsä oo morkkista, sillä tätähän se elämä just on - välillä tulee elettyä kuukausia todella kurinalaisesti, välillä on sitten taas sokka irti oikein kunnolla. Bileprinsessa-elämä saa nyt luvan kuitenkin väistyä ja kodin ruokakaapit saivatkin heti saavuttuani täytettä raejuustosta, salaattiaineksista, parsakaalista sekä kaurapuurosta - ah, miten hyvältä täysin tavallinen perusruoka maistuukaan kaiken maailman munkkien, krapulamättöjen, alkoholin ja pääsiäisherkkujen jälkeen! Eilen kävin myös illasta päikkäreiden jälkeen korkkailemassa tälle vuodelle lenkkeilykauden Laajavuoren lenkkipolulla käyntiin ja voi vitsit, miten ihanalta lenkkeily mun vakiomaisemissa taas pitkästä aikaa tuntuikaan :D

Täällä mää taas oon!
Tää viikonloppu tulee kulumaan pääosin niiden edellämainittujen koulujuttujen kanssa rämpiessä, mutta eiköhän nenä osoita jossain vaiheessa uudestaankin lenkkipolun suuntaan sekä muutenkin ulkoilmoihin - tour de Laplandilta palannut osaa nimittäin arvostaa vihertävää nurmikkoa sekä hiirenkorvalla olevia puita toden teolla! ;)

Ps. Pahoitteluni, että kommentteihin vastaaminen laahasi niin pahasti jäljessä. En oo unohtanut teitä, vaikka siltä hetken aikaa varmasti vaikuttikin! :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti