perjantai 13. kesäkuuta 2014

Herkkuruokaa, ystävien seuraa ja hauskoja sattumuksia - alltså jättetrevlig fredag den 13!

VAROITUS! Oon selkeästi mennyt unohtamaan tiivistämisen jalon taidon ja tiedossa olis jälleen kerran kilometritolkulla tekstiä kuvaoksennuksella kuorrutettuna -  varatkaa siis suosiolla viereen mukaan kupillinen kahvia ja jotain pientä purtavaa... :D

---------------------------------------------

Äidin ja siskon visiitistä ei ehtinyt kulua kuin muutama varsin työntäyteinen päivä, kun sain jälleen nautiskella vieraiden seurasta. Tällä kertaa kyseessä oli yks mun pitkäaikaisimmista ystävistäni, jonka oon tuntenut valehtelematta pienenpienestä nyytistä asti - Susannan ja mun äidit ovat olleet ystäviä vuosikausia ja mekin olemme näin ollen tutustuneet toisiimme aivan pienestä pitäen. Vuosien saatossa on tullut leikittyä monet monituiset heppaleikit, polskittua mökkirannassa tuntikausia ilman pienintäkään aavistumista paleltumisesta tai kylmyydestä sekä supateltua salaisuuksia pihalle pystytetyn teltan kätköissä kesäöinä. Vaikka nykyään yhteydenpito onkin vähentynyt ja elämäntavat sekä -tilanteet muuttuneet, ei tapaaminen pitkienkään aikojen jälkeen ole koskaan alkanut tuntua vaivaannuttavalta - jutun juurta on löytynyt aina ongelmitta!
Uiminen oli kyllä lapsuuskesien ehdoton ykkösjuttu!
Susanna saapui siis ilahduttamaan mun työläisen arkeani maanantaina ja tiistainen vapaapäivä kului melko pitkälti Maarianhaminaa ja lähiseutuja kierrellen, kuulumisia vaihtaen sekä herkullisesta ruoasta nauttien. Kun nyt näköjään vietän kaikki vapaapäiväni turistikohteiden parissa, on mulla varmaankin loppukesään mennessä kertynyt jo itsehankittu pätevyys oppaana toimimiseen, vai..? ;) Mun ääni tosin otti ja lähti karkuteille maanantai-illan työvuoron aikana ja oon kuulostanut koko alkuviikon viisikymmentä vuotta ketjupolttamista harrastaneelta pubiruusulta - you can just imagine! Onneksi tekemistä on riittänyt niissä määrin, ettei kipeää kurkkua ja pohjamutiin painunutta puheääntä ole ehtinyt jäädä surkuttelemaan liian pitkäksi aikaa :)

Turistipäivä alkoi Kastelholmassa vierailulla ja lipunmyynnissä ollut nainen tervehtikin mua iloisesti "välkommen igen!" Saa nähdä, montako kertaa ehdin kyseisessä linnassa vierailemaan tän kesän aikana, sillä ainakin alkukesän perusteella ja kesän aikana saapuvia vieraita miettiessä ei tämäkään käyntikerta tainnut jäädä viimeiseksi... :D Kastelholmasta matka jatkui takaisin Maarianhaminaan ja työpaikan vieressä ankkuroituna olevaan museolaiva Pommerniin, joka oli itse asiassa mullekin täysin uusi tuttavuus. Oon toki suositellut paikkaa about jokaiselle hotellin asukkaalle ja neuvonut kaikkia piipahtamaan vierailunsa aikana tuossa mahtavan näköisessä laivassa, mutta omakohtaista kokemusta kohteesta sain kerrytettyä vasta tiistaina. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan? :D Pommern oli kyllä ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ja kun lipun hintaan sisältyi vielä sisäänpääsy viereiseen merenkulkumuseoon tai vaihtoehtoisesti uusintavisiitti laivaan jonain muuna päivänä, ei kuuden euron hintainen opiskelijalippu paljon päätä huimannut. 

Pommern on siis Maarianhaminan länsisatamasta löytyvä museolaiva, jonka uumenissa pääsee tutustumaan merimiesten elämään 1900-luvun alun maailmanympäryspurjehduksilla. Jos Kastelholm osoittautui ennakkoluuloja pienemmäksi, oli Pommern sitten puolestaan huomattavasti suurempi kuin kuvittelin ja ruuman sekä useiden kansien tutkiskeluun hurahti nopeasti parisen tuntia!

Must-have teinipeili... Ai että tuuliko? :D
Pommern oli melko mahtipontisen näköinen paatti jo heti ulkoapäinkin tiirailtaessa! :)
Näkymiä laivan takana aukeavaan vierassatamaan.

Tuo ruori oli ihan mielettömän kokoinen! :D

Mulle tuli tästä kapteenin salongista ihan Titanic-fiilikset! Ohjetaulu tiesi kertoa, että salonki on toiminut konttorina, kokouspaikkana sekä varustamon edustushuoneena ja että kapteenia on pidetty laivalla todella suuressa arvossa - leikkimielisesti sanottuna hän on ollut arvojärjestyksessä seuraavana heti jumalan jälkeen. Korkea asema myös velvoitti ja kapteeni oli usein yksinäinen, sillä hänellä oli melko vähän kosketusta muuhun miehistöön.
Eräästä hytistä löytyneitä kirjoja - muun muassa Livet på landet. Merillä seilaaminen kuukausitolkulla on ollut varmasti mielenkiintoista, mutta samalla todella rankkaa ja tavallista maakrapuelämääkin on varmasti tullut kaivattua!
Muonavaraston vaaka. Jostain päin laivaa löytyi informaatiota laivalla yleisimmin valmistetuista ruoista - mitäs sanotte illallisesta 22 henkilölle, joka sisälsi 10kg lihaa, 5kg sipulia, 5kg porkkanoita ja 15kg perunoita? :D Äkkiseltään laskettuna syötävää oli siis varattu yhdelle ihmiselle melko reippaasti ja puolen kilon lihamöykyn sekä vajaan kilon peruna-annoksen luulisi pitävän nälän loitolla jonkin aikaa! Tokihan merimiesten elämä on ollut melko lailla erilaista kuin nykyihmisen arki ja kulutuskin on tainnut olla toimistotyöntekijään verrattuna hieman erilaista!
Tiesittekö, että aluksessa olevan naisen uskottiin suututtavan merenjumalan ja aiheuttavan tästä syystä myrskyjä ja huonoa onnea? Tästä huolimatta naisia on aina silloin tällöin ollut mukana laivaretkillä ja aluksetkin nimettiin jostain syystä naisten nimillä ja niitä puhuteltiin hon-ilmaisua käyttäen.
Museolaivassa pyörimisen jälkeen meille jäi vielä vajaa tunti aikaa piipahtaa Ålands sjöfartmuseumissa ennen sen sulkeutumista ja vaikka aluksi aattelin tunteroisen riittävän vallan mainiosti paikan tutkimiseen, olis sitä aikaa saanut loppujen lopuksi olla ainakin tuplasti enemmän... :D Konetekniikkaan ja laivojen muihin rakennepiirteisiin paneutuminen sai siis luvan jäädä välistä (mikä olisi varmaan tapahtunut joka tapauksessa, tekniikkapuoli kun ei oo koskaan ollut niitä vahvimpia osa-alueita...) ja keskityimme tutkailemaan näyttelystä ainoastaan meitä kiinnostavat osiot.

Merimiesten elämä ei ollut perheen kannalta helppoa ja purjealusten loistokaudella miehet saattoivatkin olla pois vuosikausia kerrallaan. Nykyäänkin todella monet ahvenanmaalaiset miehet työskentelevät merillä ja vaikka vuosien mittaiset reissut ovatkin lyhentyneet 6-8 viikkoon, on elämä peruspiirteiltään samanlaista kuin sata vuotta sittenkin. Onneksi yhteydenpitovälineet ovat kuitenkin parantuneet!
Toinen maailman kahdesta aidosta pääkallolipusta! Lippu on luonnollisesti ollut alun perin musta, mutta parinsadan vuoden aikana väri on päässyt hieman haalistumaan... :D Mulla ei ollut hajuakaan, että aidot pääkalloliput ovat näin harvinaisia!
Merenkulkuun ja merimieselämään perehtymisen jälkeen oli aika tutustua Maarianhaminan Ravintolapäivien tarjontaan. Täällä vietetään siis tällä viikolla Ravintolaviikkoa, jolloin useimmat saaren ravintolat tarjoavat kahden ruokalajin päivällisen 20 eurolla. Valinnanvaraa löytyi runsaasti, mutta me suuntasimme normaalisti hieman korkeamman hintaluokan Indigoon, jossa ainakaan mulla ei luultavasti tuu käytyä mitenkään liian usein ilman tänkaltaisia tarjouksia... :D Ruoka oli kyllä mielettömän hyvää ja auringonpaisteisella terassilla herkuttelu rankan kran turismo-kierroksen jälkeen maistui kyllä loistavasti!
Halloumiburger oli herkkua! Terkkuja vaan teille, jotka lakkiaisten aikaan ilmaisitte huolenne mun anoreksiaan sairastumistani kohtaan - ei oo pelkoa näillä eväillä... :D
Jälkkäriksi vielä maailman herkullisinta valkosuklaapannacottaa ja masu kiitti!
Maanantaina vietetyn Ahvenanmaan itsehallintopäivän rippeitä keskustassa. Torilla järjestettiin tuolloin kaikenlaista ohjelmaa ja muuta mukavaa ja mua olis kiinnostanut päästä näkemään juhlamenoja edes pikaisesti, mutta tyypilliseen tapaan tapitin tuolloin kiltisti iltavuorossa :D
Illalla ajeltiin vielä mutka Bomarsundissa rauniolinnan rippeitä katselemassa. Pakko sanoa, että mulle toi paikka jäi kyllä melko epäselväksi eivätkä siellä täällä seisovat kiviröykkiöt tuntuneet oikein avautuvan :D Melko mukavilta ne kuitenkin näyttivät ilta-auringon valossa!

Kaikesta päätellen yhden päivän aikanakin ehtii siis melkoisesti, mikäli vain sille päälle sattuu! :D Susanna lähti viilettämään takaisin Suomeen keskiviikkona mun palatessa takaisin työn touhuun - ainakin hetkeksi, sillä samana iltapäivänä täällä päästiin nautiskelemaan koko Ahvenanmaan peittäneistä sähkökatkoksista useampaankin otteeseen. Katkokset ajoittuivat luonnollisesti just samoille ajoille Turusta päin tulevien laivojen saapumisten kanssa ja sisäänkirjautumiset saatiinkin suorittaa taskulampun valossa aamulla tulostettujen asukas- ja asiakastietojen pohjalta :D Kokemus tietenkin sekin! Sähkönjakelu tänne tapahtuu tosiaan jollakin tasolla Ruotsin kautta ja naapurimaan ukkoset pääsivät tällä kertaa vaikuttamaan myös tähän piskuiseen saarirykelmään. Reilua, eikö totta? :D

Mun "vuokranantajani" eli Linnea, jonka huonetta vuokraan, on ollut tän viikon Maarianhaminassa käymässä työhommien puolesta ja yöpynyt täällä mun kämppiksenä maanantaista asti. Keskiviikkona saavuin töistä kämpille jättisuuren pizzan kanssa (jonka pari suomalaista asiakasta olivat käyneet tilaamassa mulle, kun menin epähuomiossa sanomaan, etten oo vielä ehtinyt maistaa hotellin yhteydessä olevan ja saaren parhaaksi haukutun pizzerian ruokia :D) ja ilta kului nopeasti leffaillan ja muutamalla pizzanpalalla herkuttelun sekä yleisen jutustelun merkeissä. On ollut kyllä älyttömän mukavaa tutustua Linneaan vähän paremmin ja eilenkin palaillessani ilta-aurinkoiselta juoksulenkiltä ja iltavuorossa olleen kaverin moikkaamisreissulta mut soitettiin lähtemään istumaan illaksi terassille mukaan. Pitihän sielläkin toki sitten piipahtaa pikaisesti, vaikkakin tällä kertaa kuivin suin ;) 
Tänään oon sitten viettänyt viikon toista vapaapäivää niinikään mukavissa merkeissä: herkuttelin aamulla kookostuorepuurolla normaalista poiketen sängyn uumenissa peiton alla ja rauhallisen aamupäivän jälkeen lähdin lounastamaan työkaverini Samanthan kanssa Smakbyhyn. Kun ruokapaikaksi valikoituu Strömsöstäkin tutun huippukokin, Michael Björklundin omistama ravintola, ei kai lounaalta voi odottaakaan muuta kuin herkullisia makuja ja huippulaatua? ;) Tää ulkona syöminen alkaa kyllä pikkuhiljaa riistäytymään käsistä (en halua edes laskea, monestiko oon syönyt ravintolassa jo viimeisen puolentoista viikon aikana...), mutta yritän puolustautua sillä, että mun työnkuvaanhaan kuuluu tietyllä tapaa kartoittaa myös alueen ravintolatarjonta suositteluja ja vinkkejä silmällä pitäen, eikö totta..? :D Tähän mennessä en oo löytänyt yhtään huonoa ravintolaa koko kaupungista tai saarelta ja näin lähellä tuotetun ja tuoreena tarjoillun ruoan ihmemaassa oltaessa se ei taidakaan olla mitenkään kovin suuri ihme. Jos siis haluatte hyvää ruokaa, tulkaa Ahvenanmaalle! :D

Paluumatkalla Smakbysta piipahdimme myös Samanthan mökillä sekä tämän entisellä työpaikalla Taffelin tehtaalla, jossa pääsin kurkkaamaan hieman back officen puolelle ja näkemään tehtaan tuotantopuolta. Melko mielenkiintoista oli myös nähdä varasto, josta pikaisten laskelmien mukaan löytyi sillä hetkellä yli miljoona sipsipussia pakattuna ja valmiina lähetettäväksi Suomen markkinoille! :D
Sain mukaan kotiin tuomisiksi myös pari pussia tuoreita, juuri pakattuja juustonaksuja - tiedättekös, sellaisia vielä hieman lämpimiä ja äärimmäisen hyvältä tuoksuvia kultakoukeroita! ;) Illemmalla täytyy tehdä pienenpieni kokeilumaistelu näille harvinaisille herkuille, mutta ennen sitä suuntaan vielä tutustumaan Emilian kanssa Maarianhaminan kuntosalitarjontaan ja verestämään ryhmäliikuntatuntimuistoja. Toivottavasti tuun vielä ehjänä takaisin pienen salitauon jälkeen! :D 

2 kommenttia:

  1. Kuulostaapa lepposelta kesämeiningiltä :) juurikin tuo Pommern on se paikka, jossa elokuuss juhlitaan kaverini häitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaveri on kyllä löytänyt mielettömän upean juhlapaikan häitä ajatellen, huhhei! Mietiskelinkin jo tuolla käydessäni, että laiva voisi olla loistava paikka myös juhlien järjestämiselle :) Uskon, että häät tulevat kyllä olemaan takuuvarmasti mahtavat!

      Poista